sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Fanfiktio ja miksi juuri se, juuri nyt.


Aloitan huomauttamalla, että minulle tuli ongelma kun aloin rajata itselleni aihetta. Oma nörttiyteni on kyseenalaisena jatkuvasti, en anna sen häiritä, mutta se häiritsee kyllä, kun yritän kertoa takaisin ulospäin. Mikä se oma näkökulmani on? Pohjana tietenkin se, kauanko olen pitänyt tätä nimitystä itsestäni? Minulla ei ole pienintä havaintoa. En ole ollut välttämättä kiinnostunut siitä, vaikka kiinnostuksen kohteeni ovat suurimmanosan elämää olleet lajia: tietokonepelit, anime, manga, fantasiakirjallisuus ja elokuvat. Olen myös hautautunut niihin neljän seinän sisällä ja sanonut ulkomaailmalle terve, aina kun uusi fanittamisen tai päälle kuolaamisen kohde on sattunut tielle. Olen siinä samalla aina arvostanut telttailua partiohengessä ihan vain sekoittaakseni pakkaa siitä mitä tästä voisi johtopäätöksenä vetää. Nörttinä olen täynnä vastakohtia kaikkia stereotypioita kohtaan.
En koe nörttiyttäni kovin kipeäksi asiaksi ja olen hyvin itseironin ja sarkastinen itseni suhteen, koen tarpeelliseksi huomauttaa. Se on kenties jonkinlainen hyvin vinoutunut puolustuspuhe viikkojen ja taas viikkojen jälkeen, jotka helposti vietän turvallisesti oman pääkoppani sisällä. En liitä omaa tapaani uppoutua asioihin kuin, mitä se on, omaksi tavakseni uppoutua siihen uusimpaan päähänpistooni. En myöskään yleensä mainosta sitä ulospäin, muuten kuin puhkeamalla kohtalaisen vuolaisiin puheenvuoroihin sen hetkisestä kiinnostuksen kohteesta, jos vain jotenkin pystyn tilanteen puhumiseen järjestämään.

Tämän hetken päähänpinttymä on massiivinen Harry Potter fanfiktio. Rajaan siis tässä aiheeni fanituotantoon, joka on ollut fanifiktion kautta minulle rakkain nörttiyteen hautautumisen kohde, viimeisen puolentoista vuoden aikana (sitä ennen oli kahden vuoden World of Warcraft putki, jota olen yrittänyt herätellä eloon uudelleen). On kuitenkin täysin selvää ennen kuin lausun sanaakaan koko asiasta, että minulla ei välttämättä ole ikinä ollut pitkäjänteisyyttä kutsua itseäni ”hardcore” faniksi oikein missään. Keskityn suureenkuvaan ja pariin yksityiskohtaan, unohdan kaiken muun tai en ota selvää olenkaan. Ennen kaikkea, en välitä termistöstä, joten en osaa yhdistää tietämiänikään asioita termeihin luonnollisesti.

Fanfiktio on valmiina olevista sarjoista, kirjoista, elokuvista, mangasta, animesta, oikeista elävistä henkilöistä, mistä vain olemassa olevasta, fanien kirjoittamaa uutta materiaalia. Motiivina usein juuri se jonkin asian fanittaminen, halu jatkaa jonkin rakkaan hahmon tarinaa tai esittää hänet eritavalla, puuttua tarinan epäkohtiin tai täyttää ajanjaksoja tai uutta tietoa mukaan alkuperäiseen juoneen. Fanfiktion sisäpuolella vallitsee kokonainen maailma termistöä, joita alkaa oppimaan jossain vaiheessa, mutta, joille minulla melko uutena mukaan tulijana, ei ole vielä mahdollisuutta yhdistää esimerkkeihin. En suurenosan ajasta edes itse ymmärrä niitä. Verkosta löytyy fanfiktiolle tarkoitettuja avoimia sivustoja runsaasti (fanfiction.net minun eniten käyttämäni). Tämä on kanava, jonka tunnen kohtalaisesti. Kirjoittaminen nimimerkillä on siellä yleisintä, vaikka kirjoittajat usein kertovat itsestään hieman profiileissaan.

Pelkästään mainitsemaltani sivulta löytyy materiaalia enemmän kuin uskon pystyväni elämäni aikana lukemaan. Fanfiktio on minulle välillä loputon jatkuvasti kasvava valikoima uusia versioita siitä mitä tiedän jo. Se on raaka tosiasia suurimman osan tarinoista kohdalla. Fanfiktion sisällä on kaavoja, joita kirjoittajat usein käyttävät hyväksi. Voin silmäillä kaksikymmentä lukua tänään löytämääni tarinaa ja todeta tunnin jälkeen, että hukkaan meni sekin aika. Mikä pitää kiinnostuksen on, että kuten kirjallisuudessakin siellä jossain on täysin uusi spekulaatio ja näkökulma jostain hahmosta, jota en itse koskaan tullut ajatelleeksi. Julkaisukynnys on teoriassa olematon, minkä vuoksi myös kirjoittajien taso vaihtelee laidasta laitaan ja on hyvin vaikeaa erottua joukosta eduksi.

Potentiaalia on, se vain täytyy haravoida keskittymisellä esiin. Itse en myöskään kommentoi, kärsin kyvyttömyydestä laittaa ajatuksiani englanniksi, mikä yleisesti on se kieli, millä eniten materiaalia löytyy ja millä sivustoilla kommunikoidaan. Osalle kommentointi kuuluu enemmän kuin asiaan, tässäkin on sivustokohtaisia eroja. Fanfiction.net on paikka missä kommenteilla on kätevää hakea suosituimmat tekstit, sillä palautetta annetaan runsaasti jos lukijat kokevat tekstit mieleisiksi.
Suuria teoksia ja korkeita lukuelämyksiä on kenties etsittävä silti muualta. Fanfiktioon kuuluu hyvin vahva seksuaalinen alavire, puhutaan parituksista ja tarinat usein rakennetaan niille. Juoni unohdetaan pois kokonaan enemmän kuin puolessa näistä teksteistä. Fanfiktio joukosta löytyy tietenkin myös paljon muuta, kuten sanoin, materiaalia on enemmän kuin kukaan ehtii elämänsä aikana lukea mutta rakkaustarinat ja villit seikkailut hahmojen välillä kuuluvat tähän maailmaan. Homoerotiikka taitaa olla stereotypia, kun fanfiktiosta puhutaan.

Aina on poikkeuksensa juonellisen puolen suhteen, ja tällä hetkellä nautin enemmän juonellisesta tarinasta ja sellaisista teksteistä, jotka voisi julkaista jos se olisi laillista. (Tekijänoikeuskysymykset ovat fanfiktion kohdalla hankala asia muta kirjoittajat ja sivustot saavat olla olemassa niin kauan kuin teksteillä ei tehdä voittoa. Ne ovat puhtaasti kirjoittajien omaksi iloksi tekemiä ja toivomuksena saatu etu on lukijoiden palaute.) Tai näin ajattelen kun viikon etsimisen jälkeen löydän tekstin, joka on tehty todellisella taidolla, maustettuna romanssilla mutta ei sen ohjaamana.  Se on kuin saisin sarjan tai mangan tai elokuvan uudelleen takaisin muodossa, jonka juonta en vielä tiedä. Se on palkka, jonka vuoksi itse jatkan lukemista. Ainahan voisin etsiä kirjastosta uuden kirjan tai katsoa uuden elokuvan, mutta tällä hetkellä, koska en ole fanfiktiota seurannut kuin sen reilun vuoden kunnolla, en ole vielä päässyt lukemaan kaiken ennen fanittamani eri tulkintoja mitä muut fanit ovat tehneet.
Tämä on hyvin kalpea kuva siitä minkälainen verkosto fanituotanto ja fanifiktio ovat. Fanfiktion osalta selostin sen mitä olen lyhyessä ajassa mutta kuumeisesti keskittymällä saanut tietää. Voisin sanoa kokonaisuudesta enemmän, mutta oma tapani fanittaa tulee tielle tai olen kehittänyt fanifiktio kauteni aikana tapani lypsää kaikki irti yhdestä hahmosta ja unohtaa kaikki muu. Ristiriitaista sekin koska olen aiemmin huomauttanut arvostavani myös juonta. Fanifiktiota olen seurannut suurimman osan aikaa vain yhden sarjan ja tässä sarjassa yhden hahmon takia.  Vieläpä sivuhahmo, joka ei suurimman osan sarjasta ollut kuin häviävä varjo taustalla. Pidän itseäni tästä syystä/silti nörttinä, ja siksi, että olen käynyt sata muuta erivaihetta läpi ennen tätä. 


On mielenkiintoista muistaa nörttiyden stereotypia valkoisesta teinipojasta, joka osaa langanlaihoilla käsillä koota tietokoneen silmät kiinni. Älkää tulko minulta kysymään onko tämä totta, itse viskaan mieluummin sen koneen ikkunasta jos ei toimi, kuin käytän liikaa aikaa sen kanssa pelehtimiseen. Tällä hetkellä. En ole mies, lähdetäänkö siitä osoittamaan esimerkillä, miten kummallinen stereotypioiden maailma on. Ja hyvin haavoittuvaisen henkilökohtainen.

1 kommentti:

MiaS kirjoitti...

Pystyin samaistumaan tuohon tietokoneen ikkunasta ulos heittämiseen niin paljon, että päätin kommentoida. Itse olen huomannut fan fictionin koukuttavuuden sitä kautta, että vaikka olen todella kova lukemaan ja meidän kämpässä kirjoja pursuaa joka ikisestä kolosta, niin siitä huolimatta en ole lukenut kirjan kirjaa varmaan puoleen vuoteen. Jaa miksikö? Koska fan fiction on vaan liian koukuttavaa.

Suurimpana syynä fan fictionin koukuttavuuteen koen omalla kohdallani sen, että sitä kautta pystytään niin hyvin toteuttamaan asioita, mitkä haluaisi nähdä sarjassa, mutta tietää, etteivät ne koskaan toteudu. Yhtenä esimerkkinä tästä nousee mieleen Supernaturalin Deanin ja Casin välinen 'mielenkiintoinen' suhde, jolla sarjan kirjoittavat haluavat kiduttaa faneja. Sarja antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa, joten ei ihme, että esim ao3:ssa (Archive of our own) suurin osa Supernatural fan fictionista käsittelee Destielia.

Mielestäni varsinkin Supernaturalin (mutta myös muiden sarjojen) kohdalla on hauskaa myös se, että näyttelijät itsekin tiedostavat tämän aspektin ja ainakin Supernaturissa asialle on vitsailtu ihan sarjassakin (jakso, jossa Dean ja Sammy löytävät heistä kirjoitettua slashia ja jakso, jossa Sammy miettii, voisiko Destiel olla esimerkiksi Casdean). Mielestäni tämä alleviivaa sitä, kuinka fan fiction on noussut nykyään jo suuremmankin yleisön tietoisuuteen ja nostanut huimasti suosiotaan.

Ehkä en kirjoita asiasta enempää, sillä tuntuu että jokainen fan fictioniin liittyvä puheenvuoroni menee maagisesti pelkäksi wincestista ja destielista puhumiseen ja Supernaturalin ylistämiseen.